Seuraavaksi jotain ihan muuta, eli armotonta nostalgisointia omasta lapsuudesta! Olin alakouluikäisenä jo todella kova sarjakuvien ystävä, ja tuossa iässä erityisesti Marvelin sarjakuvat olivat se juttu. Minulle tuli jossain vaiheessa tilauksena sekä Hämähäkkimies-, Marvel- ja Ryhmä-X-lehdet. Näiden lisäksi tuli myös G.I.Joe ja Transformers. Nuoruuden typeryydestä johtuen juuri mitään noita lehtiä ei ole minulla selvinnyt tähän päivään asti, vain yksittäisiä kappaleita, ja niistäkin valtaosa erittäin huonossa kunnossa.
Marvel-lehti (siis sen niminen julkaisu suomeksi) oli aikoinaan lehti, joka julkaisi välillä erikoisnumeroita, jotka olivat paljon pidempiä ja yleensä yhden tarinakokonaisuuden sisältäneitä spesiaaleja. Näiden kautta julkaistiin usein jenkeissä lyhyinä julkaisusarjoina ilmestyneitä settejä, suomeksi toki käännettyinä, ja jotka eivät olisi mahtuneet mihinkään muuhun suomeksi julkaistuun Marvel-julkaisuun. Muistan jo lapsena pitäneeni usein näistä erikoisjulkaisuista, koska ne kertoivat juurikin yhtenäisen, eheän tarinan, ja olivat usein myös jollain tavoin erilaisia kuin se perus supersankariburgeri mitä Marvel yleensä on. Näitä erikoisjulkaisuja tulikin ostettua useampi irtonumerona.
Deathlok ja Hurjapää ovat molemmat tällaisia erikoisjulkaisuja. Pidin näistä molemmista lapsena jo todella paljon. Itse asiassa niin paljon, että molempien ne omat kappaleet mitä itseltä löytyy, ovat nykyään kannettomia, irtosivuisia riekaleita joista molemmista puuttuu vielä merkittävä osa sivuista, minne lie jääneet elämän lukuisten muuttojen jäljiltä. Mutta nyt kävi niin, että tässä talvilomalla piipahdimme Oulussa olevalla Kotokirppiksellä, ja nämä molemmat klassikot olivat siellä, yhdellä myyntipöydällä, ja vieläpä kohtalaisen ehjässä kunnossa! Ja huomioiden, että kyseessä on vielä 25v vanhaa kohtalaisen harvinaista sarjakuvaa, niin hintaa oli muutama euro per lehti. Yllättäen en kauaa ostopäätöstä miettinyt. Ja tietenkin molemmat tuli ahmittua hetimiten tässä loman aikana...
---
Deathlok
Deathlok (1991, tekijänä Dwayne McDuffie & Greg Wright) on kohtalaisen klassinen ”ihmisestä robotiksi”-tarina. Robotiikan insinööri ja perheenisä Michael Collins joutuu tahtomattaan hirvittävään ihmiskokeeseen, kun hänen aivot kaapataan pahan Roxxon Industries-megakorporaation toimesta, ja istutetaan ”toisesta ulottuvuudesta” löydetyn kyberneettisen ihmisen ja koneen sekoituksen Deathlokin päähän, tarkoituksena luoda täydellinen sotakone. Michael saa kehon hallintaan, ja tekoälyn puolelleen, ja onnistuu pakenemaan. Seuraa neljän episodin verran seikkailuja, missä Michael ja Deathlokin tekoäly yhdessä taistelevat pahiksia vastaan, ja yrittävät saada Michaelin takaisin omaan kehoonsa, joka on yhä tallessa Roxxonilla.
Tarina alkaa tosi vahvasti, ja sen alkupuoli onkin ehdottomasti parasta antia. Sen jälkeen Deathlok vähän hukkaa fokuksensa. Deathlok seikkailee vähän siellä sun täällä, ja hahmo on täysin tuhoutumaton supersotilas, joten oikein missään vaiheessa ei tarinassa ole mitään uhan tuntua. Lapsena ei tätä oikeastaan tajunnut, nyt aikuisena siihen kiinnittää enemmän huomiota. Isoimpana miinuksena on dialogi, joka on aivan uskomattoman tönkköä ja teennäistä. Mitä ei myöskään lapsen ymmärtänyt, kun tyypit heitti vaan rajuja onlinereita.
Deathlokin parasta antia on piirrosjälki. Se on todella komeaa, ja näyttää yhä tänäkin päivänä hyvältä, ei ole juurikaan vanhentunut. Kahden jälkimmäisen episodin on piirtänyt Denys Cowan, ja hänen tyyli on kyllä varmasti jakaa mielipiteitä, mutta itse pidän hänen todella vahvan omaleimaisesta tyylistä ja paksuista ääriviivoista.
 |
| Cowanin tyyliä. |
Vahvoilla nostalgialaseilla luettuna Deathlok on edelleen varsin toimiva scifipläjäys. En minä tätä kyllä kuitenkaan voi suositella kenellekään, joka ei ole vannoutunut Marvel-fani. On tämä niin ysärin alun Marvelia kuin olla ja voi, hyvässä ja pahassa.
3/5 Marvel-faneille, 2/5 muille.
---
Hurjapää
Hurjapää (1985, julkaistu suomeksi 1990, tekijänä Ann Nocenti & Arthur Adams) kertoo tarinan toisesta ulottuuvudesta meidän maailmaan pakenevasta miehestä, joka on omassa kotiulottuvuudessa (Mojo-ulottuvuus) orja. Mojo-maailmassa selkärangattomat, hirviömäiset kyborgiolennot pitävät selkärankaisia ihmisiä orjina, ja päähenkilömme on yksi tällainen. Hän on meidän maailmaan päätyessään menettänyt täysin muistinsa, eikä muista edes omaa nimeään. Tarinan alussa hän ottaa nimekseen Hurjapää, ja tarinassa seurataan hänen pakomatkaa meidän maailmassamme, perässään Mojo-ulottuvuudesta tulleet hirviöt.
Tarina on hyvin episodimainen, jokainen episodi (alunperin jenkkijulkaisussa oma lehtensä) on selkeästi oma tarinallinen kokonaisuutensa, mutta isompi juoni jatkuu osasta toiseen. Hurjapää vaeltelee muistinsa menettäneenä ympäri Yhdysvaltoja ja joutuu vaikka minkälaisiin kommelluksiin. Yksittäisten episodien juonet vaihtelevat kohtalaisen hyvistä melko tuuheaan roskaan, tasoerot on hurjia.
Myös tässä kokonaisuuden paras juttu on piirosjälki. Arthur Adamsin tyyli on todella omaleimaista, selkeää ja hyvin ilmeikästä. Hahmojen ilmeet on piirretty todella hyvin, samoin liikkeen tuntu ja kohtausten rakentelu osataan tehdä hienosti.
 |
| Adamsin kasarimenoa! |
Heikoin puoli on tässäkin aivan kammottavan kökkö dialogi. Hurjapäätä lukiessa tajusin, että sekä se että Deathlok on käännetty ”Mail-man”-salanimeä käyttävän tyypin toimesta, joka oli tuolloin 80-90-luvuilla isosti vastuussa Marvelin lehtien käännös- ja julkaisutyöstä. Isot kiitokset yhden miehen uurastukselle, mutta olisi kyllä ollut ihan fiksua palkata ihan oikea kääntäjä, nimittäin Mail-Manin tekemänä se on vaan todella tönkköä. Hahmot eivät yksinkertaisesti puhu luonnollisesti, ja teksti on myötähävettävän huonoa.
Deathlok toimi vielä jotenkuten näin aikuisiälläkin, mutta Hurjapää ei oikeastaan. Tämä ei vaan ole vanhentunut kovin hyvin. Kamalan huono käännöstyö ei auta yhtään. Ei tätä oikein voi kenellekään suositella.
2/5
---
Näin jälkikäteen arvioituna oli kyllä hauska nostalgisoida ja palata niihin fiiliksiin, mitä oli joskus 10-12v esiteininä, kun oli itsellä kovin supersankarisarjakuvavaihe päällä. Melkein tekisi mieli ottaa kuukaudeksi Marvel Unlimited-tilaus, ja iPadilla lukea näitä alkuperäiskielellä. Silti, ihan hauska pikku projekti näin lomalle, mutta en silti suosittele kenellekään... Paitsi jos olet samanlainen hörhö kuin allekirjoittanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti