Stephen King - Musta Torni, osat 1-3

Olen tässä viimeisen parin vuoden ajan lukenut Stephen Kingin ”Musta Torni”-sarjaa uusintalukuna, edellisestä kerrasta on aikaa jo noin 15 vuotta. Pääsin hieman ennen tämän blogin aloitusta 6. osan eli ”Susannan Laulun” loppuun, ja suunnitelmissa olisi ottaa seuraavaksi lukuprojektiksi (kunhan nyt työn alla oleva kirja on luettu) sarjan viimeinen osa eli ”Musta Torni”. Joten tässä kohtaa ajattelin tehdä jonkinlaisen katsauksen koko sarjaan tähän asti. Omistan sarjan pääosan kaikki kirjat todella hienoina Tammen kovakantisina ja kuvitettuina painoksina, ja setti on kyllä oman kirjahyllyn tärkeimpiä aarteita. 

”Musta Torni”-kirjasarja on Stephen Kingin magnum opus. Se on kirjasarja jota hän kirjoitti vuosien 1982 - 2004 välillä, ja teki sarjaan vielä väliosan ”Tuulen avain” vuonna 2012 (joka minulta vielä puuttuu kokoelmasta). Näiden lisäksi todella moni Kingin muista teoksista viittaa Mustaan Torniin, kirjasarja vilisee Kingin muiden teosten hahmoja ja ylipäätään kirjasarja pyrkii luomaan jonkinlaisen yhteisen ”multiversumin” johon oikeastaan kaikki Kingin yliluonnolliset kirjat melkeinpä sijoittuvat. Eli ei ihan pieni suoritus. Kirjasarja on myös siitä kuuluisa, että King ei todellakaan tiennyt sitä aloittaessaan, että tästä tulee näin pitkä ja laaja kokonaisuus, ja kolmea viimeistä osaa lukuunottamatta osien välillä oli vuosien taukoja, kun King oli toistuvasti sarjan osalta pahassa "writers blockissa". 

Mutta millainen kirjasarja tämä sitten on? Stephen King tunnetaan kauhukirjailijana ja nyt myöhemmällä iällä myös todella kovana dekkaristina, niin onkin vähän erikoista että tämä hänen merkittävin suurteos onkin... Fantasiakirjallisuutta! Ja vielä kaiken lisäksi kyseisen genren harvinaisempaa laitaa eli fantasia-westerniä. Kirjasarja sijoittuu enimmäkseen fantasiamaailmaan joka muistuttaa hyvin paljon villin lännen ajan Amerikkaa, johon sekoittuu ritarifantasiaa, ulottuvuuksien välillä hyppelyä, post-apokalyptista menoa ja eräänlaista retrofuturismia, vähän samaan tyyliin kuin esim. Fallout-peleissä (ja erinomaisessa tv-sarjassa). Kyseessä on tosi erikoinen sekametelisoppa, mutta sellainen joka silti toimii aivan maagisen hyvin. 

Kirjasarjan keskiössä on Roland Deschain, maailman viimeinen Revolverimies. Revolverimiehet ovat eräänlaisia ritarin ja lännen pyssysankarin sekoituksia, kovimmista kovimpia sotureita jotka eivät luovuta ja anna periksi koskaan. Heillä on syvää ymmärrystä myös taikuudesta ja maailman rakenteesta. Roland, lajinsa viimeinen, on ensimmäisen kirjan alussa jahtaamassa mystistä mustiin puettua miestä. Samalla hän on etsimässä legendaarista Mustaa Tornia, joka sijaitsee maailman keskipisteessä ja pitää koko olevaisuutta koossa. Hän on kosto- ja etsintäretkellä, ja siitä alkaa häkellyttävän eeppinen ja monivaiheinen tarina joka johtaa läpi ajan ja avaruuden tuolle puolen ja sieltä takaisin. Ja tästä lähtökohdasta lähden käymään läpi kirjat osa kerrallaan, ja juonispoilereita on tiedossa ainakin yleisellä tasolla, en yksityiskohtiin kuitenkaan mene.

Osa 1 - Revolverimies (1982)

Revolverimies on teoksena vielä selkeästi eräänlainen prototyyppi, ja kirjoitettu yksittäiseksi tarinaksi ilman, että sille välttämättä olisi tarvetta edes saada jatkoa. Se esittelee meille Rolandin ja hänen arkkivihollisensa ”Mustiin puetun miehen”. Roland on jo vanha, viimeinen revolverimies, ja hän jahtaa mustiin puettua miestä suunnattoman aavikon halki. Mutta miksi, siinäpä onkin koko kirjan juttu. Roland muistelee takaumien kautta sitä, miksi tässä ollaan. Nuoruudessa Roland oli myyttisen Gileadin, kyseisen maailman kuuluisimman valtakunnan, kruununprinssi. Gileadin kuninkaat ja ylhäisön miehet olivat kaikki revolverimiehiä, mutta Rolandin aikana valtakunta on jo sortumassa. 

Kirjassa kuvataan sekä Rolandin lapsuutta, että juuri ennen aavikolle saapumista edeltäviä tapahtumia Tull-nimisessä kaupungissa, missä Roland tekee hirveitä tekoja saadakseen mustiin puetun miehen kiinni. Kirjassa esitellään myös koko sarjan kannalta keskeinen hahmo, noin 10v poika nimeltä Jake, joka eli vuoden 1977 New Yorkissa, mutta sitten hän kuoli, ja heräsi kirjan maailmasta. Ja kyllä, kirjasarjassa tullaan hyppimään ja paljon ”meidän maailman” ja Rolandin maailman välillä, tottukaa siihen. Roland ja Jake matkaavat läpi kuolleen joutomaan, ja kirjan lopussa Roland lopulta saavuttaa mustiin puetun miehen. Heidän kohtaaminen ei ole ihan sellainen, mitä on pohjustettu, ja sen jälkeen kirjan lopussa Roland jää yksin jatkaakseen matkaansa kohti Mustaa Tornia. 

Revolverimiehen upeaa kuvitusta. 

Revolverimies on tosi, tosi hämmentävä teos. Se on unenomainen, välillä painajaismainen ja välillä houreunelta vaikuttava matka kuolleessa maailmassa. Roland ei ole mikään hyvä tyyppi, ja hänen tarkoitusperänsä ovat välillä vielä tosi hämäriä. Myöhempien kirjojen rikas maailma on vielä raakileen asteella. Gilead on kuin keskiajan Eurooppaa, Tull taas kuin suoraan jostain räkäisimmästä spagetti-westernistä. Miksi maailma on kuolemassa, miksi kaikki on sortunut, miksi jotkut tuntuvat päätyvän tänne kuoleman jälkeen, näihin ei juurikaan saada vastauksia ja paljon jätetään lukijan mielikuvituksen varaan.

Yksittäisenä teoksena Revolverimies on aika keskinkertainen Kingin tuotannossa. Se on kiehtova ja ajatuksia herättävä, ja aika lyhyt myös. Kirjasarjan aloittajana se on oikein hyvä intro ja herättää kyllä mielenkiinnon, koska lukijana haluaa saada vastuksia että mitä ihmettä täällä tapahtuu. Jos mielenkiinto herää, kannattaa ehdottomasti jatkaa. 

3/5.

Osa 2 - Kolme korttia pakasta (1987)

Ja kannattaa jatkaa ihan vaan siksikin, että seuraavaksi on vuorossa kirjasarjan parhaita osia, myös ylipäätään mielestäni Kingin parhaita kirjoja, eli ”Kolme korttia pakasta”. Kirja jatkaa suoraan ”Revolverimiehen” lopusta. Roland on kohdannut mustiin puetun miehen, ja herää tunnetun maailman laidalla olevan meren rannalta. Siellä hän loukkaantuu vakavasti kammottavien, mereltä tulleiden hirviöiden hyökkäyksessä, ja pelastaakseen itsensä hän joutuu turvautumaan meidän maailman ihmisten apuun. Roland nimittäin löytää meren rannalta joukon ovia, hiekassa pystyssä seisovia ovia, joista avautuu portti meidän maailmaan New Yorkiin eri aikakausina. Aivan normimenoa siis. 

Kolme korttia pakasta esittelee meille kirjasarjan kannalta kaksi uutta päähenkilöä, Eddie Deanin ja Odetta Holmesin. Eddie on vuodessa 1987 elävä narkkari, joka on pahoissa huumeveloissa. Odetta taas elää vuodessa 1964 ja on mustaihoinen kansalaisoikeusaktivisti, ja pyörätuolissa koska hän menetti jalkansa lapsena onnettomuudessa. Ja kyllä, 60-luku ja kansalaisoikeusaktivismi kun laitetaan yhteen, niin päästään käsittelemään paljon Yhdysvaltojen historian kipupisteitä. 

Eddie ja Odetta liittyvät kirjan aikana Rolandin matkaan, kun hän vetää heidät tahtomattaan omaan maailmaansa. Ja kyllähän siitä kommelluksia seuraa, kun vieroitusoireinen nisti ja jalaton nainen pääsevät keskelle loputonta erämaata yhdessä armottoman ja äärimmäisen fokusoituneen wanhojen aikojen revolverimiehen kanssa. 

Toisen osan kuvitus on selkeästi omaa tyyliään.

Kirjan lähtökohta näin aukikirjoitettuna voi vaikuttaa hölmöltä tai vähintään erikoiselta. Mutta todellisuudessa kirja toimii aivan häkellyttävällä tavalla. Hyvin yksinkertainen alkutilanne eskaloituu aivan todella jännittäväksi ja otteessaan pitäväksi selviytymiskamppailuksi. Samalla rakennetaan kirjasarjan maailmaa ja päähenkilökaartia. Siinä missä ”Revolverimies” oli vielä täysin Rolandin tarina, niin tästä eteenpäin Musta Torni-sarja on kertomus tämän kolmikon, eli Rolandin, Eddien ja Odettan (jonka nimi vaihtuu Susannahiksi, ja tämän syytä ei voi hirveästi avata spoilaamatta) matkasta kohti Mustaa Tornia. 

Rakastan tätä kirjaa. Muistan, kun luin tämän ensimmäisen kerran lukiolaisena. Olin kirjastosta lainannut ensimmäiset kaksi osaa, ja ensimmäisen osan jälkeen tartuin tähän vähän epäilevästi, kun ensimmäinen osa kuitenkin oli tosi hämärä monella tapaa. Ja sitten luin koko kirjan muistaakseni yhden illan ja yön aikana, niin älyttömän vahvasti se kaappasi otteeseensa. Tuntuu, että ”Kolme korttia pakasta”-teoksessa Kingillä loksahti kohdalleen, että mikä Musta Torni-sarjan juttu on. Tunnelma, tarinankerronta, maailman rakennus ja hahmot saatiin kaikki kerralla kohdilleen tässä teoksessa, ja sillä tyylillä vedettiin tästä eteenpäin.

5/5.

Osa 3 - Joutomaa (1991)

Joutomaa jatkaa melkolailla suoraan edellisen osan lopusta, itse asiassa sama teema toistuu kaikissa kirjoissa, eli koko sarja on yhtä jatkuvaa tarinaa. Roland, Eddie ja Susannah matkaavat kohti Mustaa Tornia. Roland on myös ottanut Eddien ja Susannan oppilaikseen, ja kouluttaa heistä uusia revolverimiehiä. Ensimmäisessä osassa tapahtunut Rolandin ja Jaken teiden eroaminen alkaa myös vaikuttaa yhä enemmän Rolandiin, jonka mieli alkaa mennä rikki. Kirjan keskiössä onkin Jake, ja tämän saaminen osaksi joukkoa, Ka-Tetiä kuten Roland heitä kutsuu. Lopulta Jake saadaan takaisin, ja sitten kasassa onkin kirjasarjan lopullinen päähenkilönelikko. Tai oikeastaan viisikko, sillä eräänlainen omituinen mäyrän ja koiran sekoitus  (mutta ei mäyräkoira!) Oi liittyy myös osaksi joukkoa.

Tämän jälkeen sankariporukkamme matkaa läpi asumattoman erämaan ja päätyy Rolandin tunteman maailman tuolla puolen oleville seuduille, ja he kohtaavat ensimmäistä kertaa ihmisasutusta Tullin jälkeen. Joukko saapuu valtavan, kauan sitten sodassa tuhoutuneen ”Lud”-nimisen kaupungin laitamille, jossa romahtaneen yhteiskunnan jälkeläiset elävät maanviljelijöinä, ja Lud itsessään on raivohullujen jengiläisten taistelukenttää. Lud muistuttaa todella paljon New Yorkia, mutta yhteiskunnan täydellisen romahtamisen jälkeen. Kirjan lopussa porukka raivaa tiensä läpi Ludin, ja päätyy hulluksi tulleen tekoälyn hallitseman junan, Blaine Yksiraiteisen, kyytiin. Blaine haastaa joukon arvuutteluleikkiin, panoksena joko kyyti perille radan toiseen päähän, lähemmäs Mustaa Tornia, tai kuolema. Ja tähän asetelmaan Joutomaa päättyy.

Joutomaa on aiempaan kahteen osaan verrattuna massiivinen järkäle. Kirja ei ole hirveän paljon kakkososaa pidempi, mutta tuntuu paljon isommalta kirjalta. Se koostuu kolmesta selkeästä kokonaisuudesta. Ensin on Rolandin, Eddien ja Susannahin etsintäretki Jaken perässä. Sitten porukan matka kohti Ludia ja sen laidoille. Ja kolmantena tiivistunnelmainen kujanjuoksu rauniokaupungissa ja Blainen kohtaaminen. Massiivisuudestaan huolimatta se toimii oikein hyvin.

Kolmannen osan kuvitus on todella hienoa.

Toisessa osassa alkanut maailmanrakennus pääsee tässä osassa kunnolla vauhtiin. Kirjassa käsitellään paljon sitä, miksi Rolandin maailma on kuolemassa, miksi hän matkaa kohti Mustaa Tornia, ja miksi meidän maailma ja Rolandin maailma ovat niin vahvasti kytköksissä toisiinsa. King osaa tässä kohtaa maailman kuvaamisen todella hyvin, hän ei kerro liikaa ja jättää lukijan mielukuvitukselle sopivasti hommaa. Maailma tuntuu valtavalta, mystiseltä, siellä on selittämättömiä asioita ja kummallisia kytkentöjä meidän maailmaan, ja juttuja jotka ovat melkein tuttuja mutta ei sitten kuitenkaan.

King myös on loistava hahmojen rakentaja, ja tässä mielessä Joutomaa jatkaa loistavasti Kolme korttia pakasta-kirjan linjaa. Eddie ja Susannah saavat paljon tilaa, ja molemmat kasvavat hahmoina paljon. Eddie varsinkin on mahtavasti luotu hahmo, syvästi rikkinäinen ja traumatisoitunut nuori mies, joka yrittää kasvaa paremmaksi. Ja hänen sankarimatkaansa on hienoa seurata vierestä. Eddie tuntuu eniten realistiselta hahmolta koko sarjassa, mutta silti on täysin uskottavasti myös elämää suurempi sankari. Onhan hän tuleva revolverimies. 

Ihan kakkososan tasoinen mestariteos Joutomaa ei kuitenkaan ole. Siinä on kohtia, missä se tuntuu vähän laahaavan, ja kirjassa tapahtuu loppujen lopuksi aika vähän sen pituuteen nähden. King on toki tunnettu tästä hitaasta tarinankerronnastaan, ja Joutomaa on kirjoitettu vieläpä aikana, jolloin Kingillä oli tämä vaihe ehkä pahimmillaan tai parhaimmillaan, riippuu keneltä kysyy. Itse kyllä viihdyin Joutomaan parissa aivan todella hyvin.

4/5

Ps. Seuraavassa blogijulkaisussa sitten osat 4-6. ”Tuulen avain” jäänee jonnekin myöhäisempään katsaukseen, täytyy saada se ensin metsästettyä divarista. Haluan nimittäin saman Tammen mustakantisen painoksen kuin muutkin osat, ja sitä ei ole enää saatavilla uutena mistään.