Ja tähän väliin oikein kunnon ”palate cleanser” Ruusun nimen jättämän pahan maun poistamiseksi! Vieläkin puistattaa. Audiblen (äänikirjapalvelu jota ensisijaisesti käytän) kaupassa sattui silmään Steve D. Wallin esikoisteos ”The Way of Renegades” saatesanoilla ”kuin Joe Abercrombie” ja ”Steven Paceyn lukemana”. Kuten olen aiemmin maininnut, niin Abercrombie on omia suosikkejani fantasian saralla. Ja paljon äänikirjoja kuuntelevana Steven Pacey on ehkä parhaita äänikirjojen lukijaääniä mitä on vastaan tullut. Ei suotta, hänen lukemana nimittäin olen kuunnellut kaikki Abercrombienkin teokset. Jos äänikirjoista välittää, ja englanniksi luettuna toimii, niin Pacey on kyllä melkoinen maestro. Hänen intonaatio ja eläytyminen eri hahmoihin on aivan ykkösluokkaa, ja eri hahmojen repliikit tunnistaa jo ihan Paceyn näyttelyn avulla.
Joten kun tällä tavalla markkinoitiin, niin mainonnan uhrihan minusta tuli. Sekin auttoi, että tämä kirja irtosi kolmella eurolla. Ai niin, Audiblen ylivoimaisesti paras puoli on, että sieltä ostetut kirjat saa omaksi. Sen jälkeenkin kun kk-jäsenyys päättyy, voi omia kirjojaan kuunnella mielin määrin. Ne voi jopa ladata äänitiedostoina itselle ja kuunnella haluamallaan softalla, jos oikein haluaa säätää. Vahva suositus palvelulle, voittaa valikoimallaan ja mielestäni ihan kuluttajan oikeuksien periaatteiltaan Storytelit ja vastaavat aivan kirkkaasti. Vaikka onkin osa Bezozin Amazon-imperiumia.
Mutta se siitä (ilmaisesta) mainonnasta, ja itse kirjan pariin. The Way of Renegades (2023) on ”The Bards & Dragons Saga”-kirjasarjan ensimmäinen osa. Toinenkin osa eli ”The Sound of Change” on julkaistu, ja kolmas taitaa olla tuutissa tulossa ulos tänä vuonna. Kirjaa kuvaillaan ”flintlock-fantasiaksi”, eli ruutiaseet ja teollinen vallankumous on vahvasti läsnä teemoissa. Kirja sijoittuu Quinportin kaupunkiin, joka sijatsee ”Uudessa maailmassa”, johon idästä tulleet ”Vanhan maailman” kansakunnat ovat perustaneet siirtomaan, ja uuden maailman alkuperäiskansa ”teot” ovat pahasti alakynnessä ja tuhoutumassa valloittajien alla.
Eli kyseessä on täysin Amerikan mantereiden valtauksen ja siirtomaa-ajan alkuvaiheiden fantasia-allegoria, mutta maailmassa missä taikuus on täysin normaalia. Kaksi täysin erilaista kulttuuria, vanha maailma ja uusi maailma, ovat lähes yhteensovittamattomia. Samaan aikaan teollinen vallankumous on viemässä tilan ja hapen taikuudelta. On paljon helpompaa ampua lasauttaa musketilla, kuin yrittää räpeltää hankalalla ja epävarmalla (ja ylipäätään harvojen osaamalla) taikuudella.
Kirja kuvaa tällaista kulttuurien yhteentörmäystä, ja myös teknologioiden yhteentörmäystä, useamman hahmon näkökulmasta. Ulric on se vanhan maailman teollisen vallankumouksen edustaja, vanha arpinen sotasankari ja veteraani, joka on sotinut koko aikuisikänsä muskettien ja tykkien avulla. Dellioph on musikantti, joka kykenee sekoittamaan musiikkiinsa taikuutta. Roolipelitermeillä siis bardi, aivan klassisimmassa mielessä. Gali on Quinportin puristuksessa olevan teo-heimon päällikön tytär, uuden maailman näkökulma tapahtumiin. Sitten on vielä Devo, barbaarisoturi sellaisilta mailta, että sekä uuden että vanhan maailman edustajille se on täysin tuntematon.
Tarina käynnistyy kohtalaisen hitaasti, ja tämä kirja on aivan täysin pidemmän tarinan aloitus. Dellioph saapuu uuteen maailmaan yrityksenään aloittaa alusta, Urlic on paennut menneisyyttään jo vuosia, Gali näkee että ainoa mahdollisuus kansalleen selviytyä on saada samanlaisia aseita (=musketteja) kuin Quinportilla on, ja Devo jahtaa arkkivihollistaan uusille maille. Pikkuhiljaa, eri tavoin, näiden hahmojen tarinat risteävät ja menevät lopussa aika nätisti yhteen, luoden pohjaa seuraavalle osalle.
Kirjaa tosiaan mainostettiin Abercrombien kaltaisena, ja kyllä minä oikeastaan näen mistä kehu tulee. Wallin tapa kirjoittaa ja kuvailla hahmojen mielenliikkeitä on hyvin samanlaista kuin Joe Abercrombiella, voisi jopa sanoa että aloitteleva kirjailija on lähtenyt tarkoituksella tavoittelemaan samaa tyyliä. Wall ei kuitenkaan ole samalla tavalla pistävän kyyninen ja ironinen, mitä Abercrombie, ja hahmot eivät ole niin vahvoja karikatyyrejä. Voisi jopa sanoa, että siinä missä Abercrombien kirjoissa hahmot noudattavat ”rule of cool”-logiikkaa, niin Wallilla hahmot käyttäytyvät ehkä luonnollisemmin.
Ja kyllähän tässä on oikeasti hyvät hahmot. Kaikki ovat monitahoisia tyyppejä, joilla on sekä hyviä että huonoja puolia. Kaikilla on epävarmuuksiaan ja heikkouksia, mutta jokainen hahmoista pääsee myös loistamaan kirjan aikana. Kirjan tähdeksi nousee Dellioph, minkä voi kyllä jo päätellä ihan kirjasarjan nimestä. Hahmo on juuri sellainen velmu venkuloija, miksi bardit yleensäkin kuvataan, mutta omalla rosoisuudellaan. Kirjan yhdessä huippukohdassa, kun Delliohp ja hänen musikaalinen taikuus pääsee kunnolla irti, niin jälki on sekä kiehtovaa että kamalaa.
Juonellisesti tässä ei vielä hirveästi tapahdu, mutta kyllä tämä tosi hyvin rakentaa pohjaa tulevalle. Hahmot ja maailma esitellään hyvin, jännitettä rakennetaan ja cliffhangereita myös. Tämä oli mielestäni oikein hyvää hahmovetoista fantasiaa sellaisessa miljöössä, jota on ehkä vähemmän fantasian saralla käsitelty, eli kolonialismin maailmassa. Ei mitään genren huippua, mutta siellä paremmalla puolella kuitenkin. Ja kyllä tämä niin hyvin vakuutti, että se toinen osa eli ”The Sound of Change” piti hommata myös itselle, ja jatkan suoraan sen pariin tästä.
Suositus fantasian ystäville! 4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti