Sitten jotain ihan muuta. Dennis E. Tylorin ”We are legion (We are Bob)” tuli kuunneltua äänikirjana tässä helmikuun 2026 aikana. Se oli pitkään minulla kummitellut Audiblessa suosituksissa (vuosien ajan), ja nyt sattui olemaan todella halvalla myynnissä 2e hintaan, niin ajattelin että samahan tuo on kokeilla. Onneksi kokeilin, olipahan ainakin erilainen kokemus.
We are legion (viittaan jatkossa kirjaan tällä nimellä, koska koko nimi on tarpeettoman tönkkö) on niin sanottua hardcore-scifiä, eli tieteiskirjallisuutta missä tiede ja teknologia on pääosassa, vaikka kyllä niissä voidaan käsitellä ihmisyyttäkin hyvin mielenkiintoisilla tavoilla. Minulla on vähän ristiriitainen suhde hc-scifiin. Välillä se toimii oikein hyvin, kuten Liu Cixinin ”Kolmen kappaleen ongelmassa”, tai genren omassa suosikissani eli Alastair Reynoldsin ”Aurinkojen huoneessa”, mutta liian usein genre menee väsyneeksi insinöörimäiseksi selittämiseksi.
Tässä kirjassa idea kuitenkin toimii. We are legion on konsteptina jo todella erikoinen, ja ei ole tällaista ennen tullut vastaan. Ja tästä eteenpäin spolereita. Mitä jos seurattaisiin yhden ihmismielen matkaa aurinkokunnan ulkopuolelle, ja siellä sen jälkeen useiden saman mielen kopioiden edesottamuksia ihmiskunnan ottaessa ensiaskeleita tähtienväliseen ekspansioon? We are legionin päähenkilö (ja lähestulkoon ainoa henkilö) on Bob. Bob on kirjan alussa, vuodessa 2016, it-alan yrityksellään rikastunut miljonääri, joka puoliksi huumorilla ostaa itselleen kryogeenisen säilytyspalvelun. Siis sellaisen, josta kohuttiin joskus 2000-luvulla, eli kun ihminen kuolee, hänen keho tai pää säilötään syväjäähän, että joskus tulevaisuudessa kehittyvä lääketiede voisi palauttaa hänet henkiin.
No, Bob siis ostaa tällaisen palvelun. Ja kuolee suurinpiirtein heti sen jälkeen liikenneonnettomuudessa. Seuraa yli 120 vuoden aikahyppy tulevaisuuteen, kun Bobin aivoista skannattu tietoisuus herätetään henkiin digitaalisena versiona. Hän on Bob, mutta oikeastaan kuitenkin vain kopio Bobin aivorakenteesta, mutta kuitenki silti vain ainoa jäljellä ole Bob, koska ne aivot tuhoutuivat skannauksessa. Syväjäädytetyistä aivoista skannattuja kopioita käytetään 2130-luvulla käytännössä ihmiskuntaa palvelevina tekoälyinä. Bob on nyt yksi tällainen, ja hänestä aiotaan tehdä tekoäly tähtienväliselle tutkimusalukselle, ihmiskunnan ensimmäiselle sellaiselle. Bobin tietoisuus pultataan kiinni avaruusalukseen, jolla on kyky luoda itsestään kopioita, ja lähetetään 10 valovuoden päähän olevalle tähdelle. Perillä, selvitäkseen tilanteesta, Bob luo uusia Bobeja ja niiden avaruusaluksia, jotka luovat lisää Bobeja. Kaikenlaisia kommelluksia seuraa.
Kirja on vahvan humoristinen ja erittäin vahvasti suunnattu scifinörteille. Bob itsesään oli eläessään kunnon nörä, ja tämä on säilynyt myös Bobin uudessa elämässä. Ensi töikseen, kun Bob luo uusia versioita itsestään, hän määrittelee että uusien versioiden tulee luoda oma identiteetti, että persoonat erottavat toisensa. He saavat keksiä oman nimensä, ulkonäkönsä jne. Ja eiköhän kohta avaruudessa seilaa Star Trekin Riker, Homer Simpson, Karvinen, Linus Torvalds ja muita vastaavia. Kirjassa on paljon viittauksia tunnetuihin scifi-sarjoihin ja leffoihin, ja Bob hahmona itse on todella innoissaan mahdollisuudestaan uuteen elämään ja tutkia galaksia. Estääkseen itseään tulemasta hulluksi pelkkänä ”aineettomana” mielenä, Bobit luovat myös itsestään virtuaalitodellisuusversiot, asuintaloineen päivineen, koska ihmismieli yksinkertaisesti tarvitsee ”fyysisen” tuntemuksen.
Tarinassa on useita rinnakkaisia linjoja, jotka välillä risteävät, mutta menevät enimmäkseen omia polkujaan. Nuo linjat ovat niitä Bobin eri versioita, kukin omissa tilanteissaan. Tutkitaan avaruutta, suojellaan vieraan planeetan elämää, yritetään pelastaa ihmiskuntaa tuhon partaalta. Tarinassa on paljon teknistä selittämistä, mutta kuitenkin ymmärrettävällä tavalla. Ainakin minä pysyin hyvin kärryillä. Iso osa tarinaa on filosofinen pohdiskelu ihmisyydestä. Onko Bob enää ihminen? Ja entä Bobin eri kopiot, jotka alkavat heti syntymästään alkaen luonteiltaan, käytökseltään, ja myös kohtaloiltaan edetä hyvin eri suuntiin, ovatko he vain saman ”sielun” kopioita, vai omia yksilöitään? Bobit miettivät tätä paljon, ja persoonien erot tulevat kyllä tarinan edetessä selville. Pohdiskelun äärellä ollaan sopivasti ilman, että se alkaa tulla muun tarinan tielle.
We are legion on viisiosaisen sarjan ensimmäinen osa, ja jää juonellisesti tosi pahasti kesken. Kyseessä on melkein vain suuremman tarinan alku. Viihdyin tämän parissa oikein hyvin, ja jäi kyllä tunne että tätä täytyy vielä jatkaa. Aivan niin parasta scifiä tämä ei ollut, että jatkaisin heti, pitää väliin ottaa jotain muuta kuunneltavaa lenkkipoluille ja työmatkoille. Mutta aivan hyvää, viihdyttävää scifiä.
3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti