Max Brooks - World War Z: The Complete Edition

 

Tähän väliin yksi lempikirjoistani, ja varsinkin äänikirjapuolella parhaita sovituksia mitä tiedän. Max Brooksin World War Z (2006) on äärimmäisen kiehtova teos. Se on eräänlainen yhteiskuntatieteellinen tutkielma siitä, miten ihmiskunta kohtaa zombie-epidemian, melkein tuhoutuu sen vuoksi, ja lopulta voittaa sen. Kirja koostuu fiktionaalisen Max Brooksin tekemistä haastatteluista, kun hän haastattelee ympäri maailmaa zombieapokalypsista selviytyneitä, ja he kuvaavat eri näkökulmasta tapahtumia. 

Äänikirjaversio on tässä erityisen toimiva, koska haastattelut päästään kuulemaan ihan ”oikeina” haastatteluina. Ääninäyttelijät tässä on vielä huippuluokan ammattilaisia, on mm. Nathan Fillion, Martin Scorsese, Simon Pegg, Mark Hamill, John Turturro ja monia muita. Jokainen ”haastateltava” on roolitettu omalla, oikealla näyttelijällä. Ja he vetävät poikkeuksetta todella hyvän suorituksen, haastatteluihin uppoaa täysin mukaan. 

Tarinallisesti World War Z on näin yhteiskuntatieteilijän näkökulmasta aivan huikeaa kamaa. Mitään perinteistä tarinaahan tässä ei ole, vaan jokainen haastattelu kertoo oman, ainulaatuisen näkökulmansa. Haastattelut on jaoteltu kronologisesti siten, että epidemia käydään niissä ajallisesti alusta loppuun. Ääneen pääsee tavallisia ihmisiä, lääkäreitä, valtioiden johtotehtävissä olleita, sotilaita ja jopa astronautti.

Haastatteluiden kautta luodaan kylmäävä kuva hiljalleen kasvavasta globaalista uhasta, yhteiskunnan romahtamisesta ”Suuressa Paniikissa”, järjestäytyneiden yhteisöjen epätoivoisista pakomatkoista, tilanteen vakauttamisesta ja lopulta ”vastahyökkäyksestä”, missä ihmiskunta ottaa jälleen vallan zombeilta. Päästään kuulemaan miten lääkärit ja hoitohenkilökunta ensimmäisenä kohtasi käsittämättömän ilmiön, miten perinteiseen sodankäyntiin tottuneet armeijat olivat täysin valmistautumattomia ja miten siviilit selvisivät eri keinoin yhteiskunnan romahtaessa. 

Kuulemme miten yhteiskunta muuttui ”turva-alueilla”, ja miten lopulta löydettiin keinot voittaa loputtomat zombielaumat. Kerrotaan jopa myös miten esim kansainväliselle avaruusasemalle jumiin jääneet astronautit selvisivät, tai miten koirista tuli ihmiskunnalle korvaamaton apu. (Ja parhaana juttuna tietenkin se, että mäyräkoira on paras rotu zombeja vastaan. Kaikki mäyräkoiran omistajat tietävät tämän jo valmiiksi.)

Usein zombietarinat on sitä henkilökohtaista kauhua, tai pienten yhteisöjen kamppailua epäkuolleiden keskellä. Ja myös useimmiten se pahin hirviö on kuitenkin aina se toinen ihminen. World War Z on senkin vuoksi niin virkistävä tapaus, koska se siirtää fokuksen yhteiskunnalliselle tasolle, kuitenkin niiden yksilöiden kertomana. Ja epidemiaa tarkastellaan ympäri maailmaa. Ja vaikka tarinassa on äärimmäisen synkkiä kohtia ja todella kylmääviä kertomuksia, niin lopulta yleiskuva on optimistinen. Ihmiskunta on voittanut, ja vaikka se on kärsinyt suunnattomasti, niin tuhkasta noussut uusi maailma on jossain asioissa jopa aiempaa parempi. 

Tämä on äänikirja jonka äärelle tulee muutaman vuoden välein palattua. Suosittelen tätä lämpimästi kaikille, jotka yleensä pitää äänikirjoista, ja kielitaito riittää englannissa. Itselleni tämä on parhaita kirjoja mitä tiedän, ja helposti top3 äänikirjoissa, Heikki Määttäsen lukeman ”Taru Sormusten Herrasta” ja Steve Paceyn ”First Law”-trilogian kanssa.

Annan tälle 5 zombia/5.

HUOM! Kirjaa ei pidä missään nimessä sekoittaa samannimiseen leffaversioon, joka oli valitettavasti aivan surkea tapaus. Niillä ei ole muuta yhteistä kuin nimi. 

Jim Butcher - Storm Front (The Dresden Files, osa 1)

Äänikirjarintamalla kuunteluun lähti tällä kertaa ennestään tuntematon Dresden Files-sarja, jota Audiblen kauppa on minulle tyrkyttänyt useaan otteeseen. Dresden Files-sarja on Jim Butcherin kirjoittama melkoisen pitkä urbaanin fantasian kirjasarja, jonka keskiössä on Harry Dresden, ihan aito oikea velho nykyajan Yhdysvalloissa. Tai no, ekan kirjan kohdalla vielä vuoden 2000 Yhdysvalloissa. Otetaan Harry Potter, X-Files ja vanhan ajan film noir-yksityisetsivädekkarit ja laitetaan ne samaan pakettiin. Maailma on kuin Harry Potterin taikamaailma, mutta aikuisempana versiona. Tunnelma taas suoraan kuin X-Filesistä, on koko ajan sateista, harmaata ja synkkää. Tarinankerronnallisesti taas mennään täysin vanhojen dekkareiden tyylillä, päähenkilö on trenssitakkinen ja itseironinen yksityisetsivä, on damsel in distress-naisia, gangstereita, puupäisiä poliiseja ja paljon nyrkeillä tehtävää väkivaltaa. 

Harry Dresden siis on eräänlainen yksityisetsivävelho. Hän myy palveluksiaan eniten maksaville, ja on samalla myös Chicagon poliisilaitoksen palveluksessa ”yksityisurakoitsijana” tapauksissa, missä on yliluonnollisia elementtejä. Ensimmäisen osan alussa ollaan aivan klassisissa film noir-dekkaritunnelmissa, kun Dresden istuu toimistossaan pennittömänä, ja miettii mistä saisi rahaa vuokranmaksuun. Ja sitten ovesta astuu kaunis nainen, jolla on hänelle tehtävä. Eipä kliseisemmin voisi homma alkaa. 

Ja yllättävän (ja ikävän tylsän) kliseisenä homma siitä jatkuu. Storm Front keikuu koko ajan täysin ennalta-arvattavan perus dekkarimenon ja urbaanin fantasian välimaastossa. Eteen tulee rikospaikkatutkintaa, kohtaamisia mafiapomojen kanssa, katutappeluita ja todella paljon Dresdenin pään sisäistä monologia. Ja sitten myös taikuutta, keijuja, vampyyreja, demoneja ja kuvailua taikuuden maailmasta joka elää oman maailmamme varjoissa. 

Ongelma kirjassa on se, että lukijana minua kiinnostaisi juurikin se urbaani fantasia, minkä vivahteita tässä on useaan otteeseen. Sen sijaan lukijalle tarjotaan koko ajan sitä perinteistä dekkarimenoa, jossa on fantasiaelementtejä enimmäkseen vain mausteeksi. Esimerkiksi kirjassa on isona juonielementtinä kaupungissa leviävä huume, joka vaikuttaa maagiselta. Tämä olisi mielenkiintoista, mutta asia käsitellään kuitenkin ihan kuin kyseessä olisi mikä tahansa huumekauppaan liittyvä juonilanka. Se, että huumetta sanotaan ”maagiseksi huumeeksi”, mutta asiaan ei sen enempää syvennytä, ei tee siitä oikeastaan mielenkiintoisempaa. 

Toinen iso ongelma kirjassa on sen hahmot. Harry Dresden on kertojana liiallisuuksiin asti itseironinen ja isävitsejä nakkeleva hassuttelija. Se ei varsinaisesti ole ongelma, välillä jopa hymähdin hänen jutuilleen. Isompi ongelma on, että kaikki muut hahmot kirjassa ovat poikkeuksetta täysin epäuskottavasti käyttäytyviä idiootteja. Kaikki tuntuvat vihaavan Dresdeniä, ja toimivat aivan typeryyksiin asti vihamielisesti häntä kohtaan joka asiassa. Tällä yritetään luoda jännitettä tarinaan, mutta se alkaa hyvin nopeasti puuduttamaan. 

Olisin kovasti halunnut pitää tästä. Tässä on kaikki elementit sellaisia, että niiden pitäisi toimia minulle. Pidän Harry Potterista, olen X-Filesin suurfani (sarja on yksi lempisarjoistani, jota katson yhä uudelleen ja uudelleen ilolla), ja pidän myös klassisesta film noir-tunnelmasta. Storm Frontissa ne eivät vaan jotenkin klikkaa yhteen. Eniten vastaan harasi kaiken ”arkisuus” ja typerät hahmot. Sarjaa on kirjoitettu jotain 15+ osaa, ja ilmeisesti ekat kirjat ovat heikoimmat, mutta en kyllä oikeasti tiedä haluanko jatkaa tätä enempää. 

2/5