Äänikirjarintamalla kuunteluun lähti tällä kertaa ennestään tuntematon Dresden Files-sarja, jota Audiblen kauppa on minulle tyrkyttänyt useaan otteeseen. Dresden Files-sarja on Jim Butcherin kirjoittama melkoisen pitkä urbaanin fantasian kirjasarja, jonka keskiössä on Harry Dresden, ihan aito oikea velho nykyajan Yhdysvalloissa. Tai no, ekan kirjan kohdalla vielä vuoden 2000 Yhdysvalloissa. Otetaan Harry Potter, X-Files ja vanhan ajan film noir-yksityisetsivädekkarit ja laitetaan ne samaan pakettiin. Maailma on kuin Harry Potterin taikamaailma, mutta aikuisempana versiona. Tunnelma taas suoraan kuin X-Filesistä, on koko ajan sateista, harmaata ja synkkää. Tarinankerronnallisesti taas mennään täysin vanhojen dekkareiden tyylillä, päähenkilö on trenssitakkinen ja itseironinen yksityisetsivä, on damsel in distress-naisia, gangstereita, puupäisiä poliiseja ja paljon nyrkeillä tehtävää väkivaltaa.
Harry Dresden siis on eräänlainen yksityisetsivävelho. Hän myy palveluksiaan eniten maksaville, ja on samalla myös Chicagon poliisilaitoksen palveluksessa ”yksityisurakoitsijana” tapauksissa, missä on yliluonnollisia elementtejä. Ensimmäisen osan alussa ollaan aivan klassisissa film noir-dekkaritunnelmissa, kun Dresden istuu toimistossaan pennittömänä, ja miettii mistä saisi rahaa vuokranmaksuun. Ja sitten ovesta astuu kaunis nainen, jolla on hänelle tehtävä. Eipä kliseisemmin voisi homma alkaa.
Ja yllättävän (ja ikävän tylsän) kliseisenä homma siitä jatkuu. Storm Front keikuu koko ajan täysin ennalta-arvattavan perus dekkarimenon ja urbaanin fantasian välimaastossa. Eteen tulee rikospaikkatutkintaa, kohtaamisia mafiapomojen kanssa, katutappeluita ja todella paljon Dresdenin pään sisäistä monologia. Ja sitten myös taikuutta, keijuja, vampyyreja, demoneja ja kuvailua taikuuden maailmasta joka elää oman maailmamme varjoissa.
Ongelma kirjassa on se, että lukijana minua kiinnostaisi juurikin se urbaani fantasia, minkä vivahteita tässä on useaan otteeseen. Sen sijaan lukijalle tarjotaan koko ajan sitä perinteistä dekkarimenoa, jossa on fantasiaelementtejä enimmäkseen vain mausteeksi. Esimerkiksi kirjassa on isona juonielementtinä kaupungissa leviävä huume, joka vaikuttaa maagiselta. Tämä olisi mielenkiintoista, mutta asia käsitellään kuitenkin ihan kuin kyseessä olisi mikä tahansa huumekauppaan liittyvä juonilanka. Se, että huumetta sanotaan ”maagiseksi huumeeksi”, mutta asiaan ei sen enempää syvennytä, ei tee siitä oikeastaan mielenkiintoisempaa.
Toinen iso ongelma kirjassa on sen hahmot. Harry Dresden on kertojana liiallisuuksiin asti itseironinen ja isävitsejä nakkeleva hassuttelija. Se ei varsinaisesti ole ongelma, välillä jopa hymähdin hänen jutuilleen. Isompi ongelma on, että kaikki muut hahmot kirjassa ovat poikkeuksetta täysin epäuskottavasti käyttäytyviä idiootteja. Kaikki tuntuvat vihaavan Dresdeniä, ja toimivat aivan typeryyksiin asti vihamielisesti häntä kohtaan joka asiassa. Tällä yritetään luoda jännitettä tarinaan, mutta se alkaa hyvin nopeasti puuduttamaan.
Olisin kovasti halunnut pitää tästä. Tässä on kaikki elementit sellaisia, että niiden pitäisi toimia minulle. Pidän Harry Potterista, olen X-Filesin suurfani (sarja on yksi lempisarjoistani, jota katson yhä uudelleen ja uudelleen ilolla), ja pidän myös klassisesta film noir-tunnelmasta. Storm Frontissa ne eivät vaan jotenkin klikkaa yhteen. Eniten vastaan harasi kaiken ”arkisuus” ja typerät hahmot. Sarjaa on kirjoitettu jotain 15+ osaa, ja ilmeisesti ekat kirjat ovat heikoimmat, mutta en kyllä oikeasti tiedä haluanko jatkaa tätä enempää.
2/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti