 |
Ja heti alkuun arvosteluun ja käsittelyyn todellinen järkäle, ja pakko myöntää, ehkä se kaikkien aikojen suosikkikirjani. Eli Stephen King - Tukikohta, kuunneltuna englanninkielisenä äänikirjana Audiblesta, joulu-tammikuussa 2025-2026. Kuva yllä on omistamastani fyysisestä kappaleesta, joka on vielä korkkaamatta. Ehkä seuraavalla lukukerralla...
Stephen Kingin Tukikohta, ja sen laajennettu versio vuodelta 1990, on massiivinen ja eeppinen teos hyvän ja pahan taistelusta. Se on kuvaus eräänlaisesta maailmanlopusta, sekä siitä miten ihmiskunnan rippeet yrittävät selvitä lopun jälkeen. Kaiken keskiössä pyörii myös ikuinen hyvän ja pahan välinen taistelu, jota kirjassa käsitellä erittäin vahvasti kristillisen viitekehyksen kautta. Ja tässä kohtaa on hyvä huomioida, että King ei ole kirjoittanut mitään raamatulla päähän lyömistä, tai muuta uskonnollista paasausta, vaan kirjan kristillinen viitekehys on itsessään otettu eräänlaiseksi fantasiaelementiksi. Kirjan maailma on fantasiamaailma, joka nyt sattuu muistuttamaan meidän maailmaa, mutta jossa jumala ja paholainen ovat täysin todellisia olentoja, jotka vaikuttavat suoraan maailmaan ja sen tapahtumiin. Ja ei, en lähde tässä mitään uskonnollista väittelyä käymään siitä, onko meidän maailmamme todellisuudessa samankaltainen, nyt puhutaan kirjan tapahtumista.
Ja tästä eteenpäin tulee spoilereita, että jos tarina jostain syystä ei ole tuttu, niin sinua on varoitettu.
Tukikohta, jos se ei siis ole jo ennestään tuttu, sijoittuu vuoteen 1990. Yhdysvaltojen armeijan salaisessa tukikohdassa kehitellään biologisia aseita, ja sieltä pääsee vahingossa leviämään flunssan tappava versio, jonka tarttuvuus on 99,9% ja kuolleisuus myös 99,9%. Tauti leviää nopeasti läpi maailman (kirjan näkökulmassa tietenkin vain Yhdysvaltojen), tuhoten kaiken sivilisaation, kun lähes kaikki ihmiset kuolevat pois. Jäljelle jää satunnaisia selviytyneitä, jotka ovat immuuneja sairaudelle.
Tämä kaikki on vasta kirjan ensimmäinen näytös. Tämän jälkeen alkaa se varsinainen hyvän ja pahan taistelu, kun selviytyneet jakautuvat kahteen leiriin, "jumalan" joukkoihin sekä "paholaisen" joukkoihin. Hyvikset alkavat kokoontua eräänlaisen hyvyyden majakkana toimivan, yli 100-vuotiaan Abigail Freemantlen ympärille Boulderin kaupunkiin Coloradoon. Pahikset taas Randall Flaggin, paholaisen ruumillistuman (ja hahmon joka on Stephen Kingin kirjoissa useamminkin esiintyvä pahan arkkityyppi) ympärille Las Vegasiin. Tietenkin Las Vegasiin, mihinkä muuallekaan. Seuraa yhteiskunnan uudelleenrakentelua, petoksia, juonittelua ja lopuksi dramaattinen loppunäytös, missä jumalan tahtoa seuraamalla hyvä puoli lopulta voittaa pahan. Mutta vain jättämällä pois kaiken uskottelun omasta tahdosta, ja heittäytymällä täysin korkeampien voimien armoille.
Kirjassa seurataan häkellyttävän suurta määrää hahmoja, näkökulmahahmojakin on iso joukko. Hahmoissa on mukavasti vaihtelua, on jäyhä Matti Meikäläinen, raskaana oleva nuori nainen, itsesäälissä rypevä rokkitähti, sosiopaattirikollinen, huippuälykäs kuuromykkä ja monta monta muuta. Kaikkien tarinoita on mielenkiintoista seurata, ja kaikkien kanssa vietetään riittävästi aikaa, että hahmojen mielenmaisemiin pääsee kiinni. Kirja onkin eeppisestä mittakaavastaan huolimatta kuvattu todella hahmokeskeisesti. Kirjan "pahikset" ja "hyvikset" on myös kirjoitettu sikäli hyvin, että Freemantlea ja Flaggia lukuunottamatta kukaan ei ole täysin mustavalkoinen. Flaggin lähimmät kätyrit Vegasissakin ovat ihmisiä, jotka ajatuvat vaan väärään paikkaan.
Näin yhteiskuntatieteilijänä kirjan mielenkiintoisin puoli itselle on kyllä ehdottomasti sen kuvaus superflunssan aiheuttamasta yhteiskunnan romahduksesta, sekä se miten ihmiset jälleen kokoontuvat yhteen ja yrittävät saada järjestelmän taas käyntiin. Koko ajan kirjaa lukiessa (tai tällä kertaa kuunnellessa) tulee mietittyä, että miten itse toimisi jos joutuisi vastaaviin tilanteisiin. Kirjan hahmoista suurin osa on tietenkin aivan kammottavassa tilanteessa, heidän perheet, sukulaiset ja kaikki tutut ovat kuolleet, ja he ovat yksin kaupungeissa, jotka ovat täynnä kuolleita. Mutta King käsittelee myös tätä psyykkistä, eksistentiaalista kauhua todella hyvin.
Iso juoni tässä on se, mikä voi monella tökkiä. Se on totta, että kirjassa keskitytään tosi paljon siihen, että asioita vaan tapahtuu koska jumala salli niin, tai paholainen juonitteli niin. Ja eihän se toimi, jos kirjaa lukee ns. "realistisena" kuvauksena yhteiskunnan kuolemasta kulkutaudin kourissa. Mutta kun kirja ei ole sellainen tarina. Tukikohta on nimenomaan mytologinen kuvaus hyvän ja pahan suuresta loppusodasta maan päällä, jonka alkulaukaus on se kulkutauti, mutta jonka varsinaiset tapahtumat ovat kosmisia ja yliluonnollisia. Ja niiden voimien ilmentymäksi King on tällä kertaa valinnut nimenomaan kristilliset symbolit. Tämähän on itse asiassa Kingiltä kohtalaisen poikkeuksellista, koska tyypillisesti hän on hyvin uskontovastainen, ja näkee vahvan uskonnollisuuden yleensä pahana, ja jopa hulluutena. Tukikohdassa taas Abigail Freemantle on syvästi uskonnollinen hahmo, joka heittää kohtalonsa täysin jumalan käsiin, eikä sitä silti kuvata mitenkään negatiivisena asiana. Kun ymmärtää, että mitä kirja todella yrittää kertoa, ja että King ei yritä tässä tehdä mitään kristinuskon ylistystä, niin ainakaan minulla ei kirjan uskonnollinen pohjavire ole koskaan haitannut, vaikka en syvästi uskonnollinen ihminen olekaan.
Kirja on minulle todella rakas. Olen lukenut sen ensimmäisen kerran teininä, muistaakseni lukioikäisenä, ja sen jälkeen lukuisia kertoja uudestaan. Tämä kerta taisi olla nyt viides tai kuudes kerta. Joka kerta kun palaan Tukikohdan pariin, uppoan tarinaan aivan täysillä ja mietin sitä myös lukukertojen välillä. Tämä on mielestäni erinomaisen kirjan merkki.
Annan kirjalle 5/5.
---
Ja tällä hetkellä minulla on työn alla seuraavat teokset:
Stephen King - Uneton yö
Kalle Päätalo - Kunnan jauhot
Dennis E. Taylor - We are legion (We are Bob)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti