Tällä kirjalla on hauska tarina. Siis kirjan fyysisellä kappaleella. Sain sen siskoiltani ja äidiltäni muistaakseni joululahjaksi vuonna 2000 tai 2001. Yritin sitä silloin lukea, mutta ei tämä Kingin teos vaan toiminut mitenkään teini-ikäiselle minulle, ja se jäi silloin kesken alun jälkeen. Nyt heti kohta 25 vuotta myöhemmin sain tämän luettua. Kiitti lahjasta äiti ja siskot! Kirja on minun kirjakokoelmani pitkäaikaisin romaani, muutama sarjakuvakirja on vain tuota pidempään ollut kirjahyllyssä. Mutta sainpahan vihdoin tämänkin luettua!
Uneton Yö, alkuperäisnimeltään Insomnia, on Stephen Kingin vuonna 1994 julkaistu kauhukirja, joka sijoittuu todella vahvasti samaan jatkumoon ja maailmaan mitä Kingin ”Musta Torni”-sarja. Teosta taidetaan pitää jopa jonkinlaisena spin-offina Mustaan Torniin, ja kirjan juonen ymmärtäminen olisikin melkoinen haaste, jos ei Musta Torni ole aiemmin tuttu. Kun tätä alunperin silloin teinipoikana yritin lukea, ei Musta Torni ollut vielä luettu (eipä se ollut sarjana edes valmis tuolloin), ja ihmekös jos tuntui vaikealta.
Kevyttä spoileria tästä eteenpäin, mutta en avaa silti juonta isommin. Kirja sijoittuu 90-luvun alkuun, Mainen osavaltiossa (tietenkin) sijaitsevaan Derryyn. Siihen samaan Derryyn mihin sijoittu Kingin ”Se”, ”Unensieppaaja” ja iso osa teosta ”11/22/63”. Kirjan päähenkilö Ralph on eläkkeellä oleva noin 70-vuotias mies, jonka puoliso kuolee syöpään heti kirjan alussa. Vaimon menetys aiheuttaa Ralphilla unettomuutta, joka alkaa pahentua hiljalleen, ja unettomuuden myötä hän alkaa nähdä näkyjä, joita ajattelee ensin hallusinaatioiksi. Jossain vaiheessa alkaa kuitenkin tulla ilmi, että Ralphin näkemät hallusinaatiot eivät olet hänen mielikuvitustaan, vaan hän on saanut kyvyn nähdä asioita jotka eivät täysin ole olemassa meidän maailmassa.
Samaan aikaan Derryssä on suuremmat voimat liikkeellä. Abortin vastustajat ja naisten oikeuksien puolustajat ottavat yhteen yhä voimakkaammin, ja tämän taiston taustalla myös kosmiset voimat punovat juoniaan. Tunnettu feministi ja aborttioikeuden puolustaja on tulossa kaupunkiin kirjakiertueellaan, ja tämä saa molemmat osapuolet liikkeelle. Ja kaiken takana olennot toisista ulottuvuuksista ja ajan tuolta puolen hääräävät omiaan.
Kirjassa on useampia puolia, joita ei tyypillisesti tule ehkä kauhukirjallisuudessa vastaan. Ensinnäkin lähes koko päähenkilökaarti koostuu vanhuksista. Ralph ja tämä lähipiiri on kaikki eläkkeellä olevia, 65+ iän saavuttaneita ikäihmisiä, omine vaivoineen ja iän tuomine rasitteineen. Se, että tarinan keskiössä ja sankarina on vanha papparainen, on kyllä virkistävä näkökulma ja toimii kirjan puoleenväliin asti tosi hyvin. Sitten kun ”iso” juoni lähtee rullaamaan, niin tämä puoli vähän meinaa unohtua.
Toinen erikoisuus on naisten oikeuksien, aborttiliikkeen ja aborttien vastaisen väkivaltaisen toiminnan (eli lähinnä jenkkien omaa hauskuutta, joka on suomalaiselle vähän vierasta) mukaanotto oleelliseksi osaksi juonikuviota. Ja tässä asiassa King kyllä vähän epäonnistuu. Kirjassa on tosi karmivaa kuvausta lähisuhdeväkivallasta, mutta sen isompaa kantaa se ei asiaan ota. King asettuu ”neutraaliksi” keskitien kulkijaksi, joka kyllä ainakin minulle on jopa hieman pelkurimaista. Naisten oikeudet ja oikeus omaan kehoonsa kun ei pitäisi olla mikään mielipideasia josta voi jättäytyä sivuun, varsinkin kirjassa jossa nämä otetaan juonen elementeiksi. Toki, abortin vastustajien ääripää esitetään väkivaltaisina hulluina, mutta toisaalta sitten puolustajien äänekkäimmän pään motiiveja kyseenalaistetaan aikalailla myös. Olisin itse toivonut syvällisempää käsittelyä aiheesta. King kun tämänkin puolen osaa oikeasti hyvin, lukekaa vaikka ”Hohto” tai ”Piina”.
Kolmas Kingille epätyypillinen puoli on kirjan juonellinen sitominen niin vahvasti hänen toisiin teoksiin. Tämän juoni jää väistämättä välillä melko hämäräksi, jos Musta Torni ei ole tuttu. Se on harmillista sikäli, että kirjaan tarttuva tätä ei voi kyllä mitenkään tietää. Missään ei mainita, että kirja on käytännössä spin-off Mustalle Tornille. Mutta niin se vain on. Itsehän Musta Torni-sarjan suurena fanina kyllä pysyin aivan hyvin kärryillä, mutta ummikolle voisivat jotkut termit ja juonen nyanssit kyllä jäädä mysteeriksi.
Stephen Kingin kirjoissa tämä sijoittu sinne keskikastiin, ehkä hieman sen alapuolelle. Ei missään nimessä mitään roskaa, tai unettavaa (heh) jankkausta, mutta ei todellakaan Kingin parhaita. Ei silti harmita yhtään että tähän tartuin, tulipahan vihdoin luettua joululahja 25 vuoden takaa.
Annan kirjalle 3/5.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti