Sitten katsaukseen kasarislasherin tunnetuimpia klassikoita, eli Perjantai 13-sarja! Olen aiemmin itse katsonut vain sarjan ensimmäisen osan, mutta Apple TV:n jenkkikauppaan tuli hyvään tarjoukseen koko sarja (osat 1-8), niin pitihän siihen tarttua ja alkaa korjaamaan yhtä aukkoa leffasivistyksessä.
Perjantai 13-sarja on 80-luvun slasher-elokuvien arkkityyppi, jota kaikki muut ovat sittemmin apinoineet. Hauskinta tässä on, että alkuperäinen, ensimmäinen Perjantai 13 on sekin oikeastaan vaan apinointi sitä edeltäneestä menestyselokuvasta, eli Halloweenista. John Carpenterin Halloween vuodelta 1978 oli suuri hitti, ja Paramount Pictures halusi lähteä samaan slasher-innostukseen mukaan omalla elokuvalla. Syntyi sarjan ensimmäinen osa. Ja spoilereita seuraa!
Perjantai 13 (1980) on vielä selkeästi sarjan prototyyppi. Joukko nuoria aikuisia on käynnistelemässä alkavaa kesäleirikautta leirin ohjaajina, ja ovat leirikeskuksella tekemässä remonttihommia ja valmistelemassa paikkaa tulevia lapsia varten. Ja sitten on joku, joka vaanii heitä alueen laidalla, ja alkaa tulla yhä lähemmäs. Ja lopulta alkaa tappamaan näitä tulevia ohjaajia yksi kerrallaan, mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Tappajaa ei näytetä ennen kuin aivan leffan lopussa. Selviää, että tappaja on ollut aiemmin samaisella leirillä kuolleen Jason Vorheesin äiti, jonka pää on mennyt sekaisin lapsensa menetyksestä, ja kostaa kaikille menetystään. Lopussa äiti pääsee eroon päästään ja kaikki on hyvin.
Ensimmäinen osa on vielä paljon vakavampi ja synkempi mitä myöhemmät jatko-osat. Selkeästi ollaan apinoimassa Halloweenia (joka on todella paljon synkempi ja raadollisempi tapaus), mutta kuitenkin kevyemmällä otteella. Leffa on oikein viihdyttävä, vaikkakaan hahmot ja juonet eivät juurikaan loista. Tämä on kyllä toistuva teema jatkossakin.
Perjantai 13. päivä - Osa 2 (1981) jatkaa suoraan ensimmäisen osan lopusta. Jasonin mamma pääsi hengestään, mutta Jason itse ei kuollutkaan! Jason onkin leirin lähellä olevassa metsässä asuva sekopää, joka tykkää myös murhata ihmisiä. Jälleen kerran joukko kauniita nuoria aikuisia kokoontuu leirikeskukseen (tällä kertaa toinen leirikeskus), samalla idealla kuin ensimmäisessä osassa eli valmistautua tulevaan kesäleirikauteen. Ja jälleen kerran alkaa ruumiita tulla, tällä kertaa itsensä Jasonin käsissä.
Toinen osa toistaa pitkälti ensimmäisen osan kaavaa. Erona toki se, että murhaajaa jopa välillä näytetään. Muuten meininki on hyvin samankaltaista, mutta ehkä aavistuksen kepeämpää. Teinislasherina kakkososa ei kuitenkaan pääse ihan ykkösen kuumottavuuteen, paitsi ihan lopussa. Elokuvasta näkee joka tavalla, että on vaan lähdetty tekemään äkkiä jatko-osaa, kun ensimmäinen osa oli niin menestynyt. Itselleni kakkonen oli jokseenkin tylsä, kun ei se juurikaan eronnut ensimmäisestä osasta.
Kolmas osa (1982) vetääkin sitten överiysasteen ihan eri luokkaan. Jason palaa taas kuvioihin, tällä kertaa kohteena on saman järven rannalla oleva kesämökki, jonne kokoontuu joukko, arvaatteko keitä? No tietenkin nuoria kauniita aikuisia. Ja ei mene kauaa kun ruumiita alkaa taas tulla. Jason saa tässä osassa myös ikonisen jääkiekkomaskinsa, ja muutenkin Jasonia aletaan näyttää ruudulla aiempaa paljon enemmän. Ja Jason pääsee lopussa kyllä selkeästi hengestään.
Kolmonen on tehty 80-luvun kummallisen 3D-villityksen aikana, ja voi pojat, se näkyy. Vähän väliä kameraa kohti työnnetään milloin mitäkin esineitä ja hahmot tulee lähelle. Tämähän toimisi 3D-kakkulat naamalla, mutta ilman sitä efekti on lähinnä ärsyttävä. Meno on myös vedetty synkistelystä lähes komedian puolelle. Katsojan tehtävä on vain lähinnä arvuutella että kuka kuolee seuraavaksi, ja miten mielikuvituksellisella tavalla. Itse viihdyin oikein hyvin kolmosen parissa, hahmot ovat selkeästi sarjan parhaat, ja 3D-kikkailua lukuunottamatta osa oli muutenkin sarjan paras siihen mennessä.
Neljäs osa, eli hauskasti ”The Final Chapter” (1984), ei kyllä todellakaan jäänyt viimeiseksi. Kolmososan lopussa kirveen päähänsä saanut Jason ei kuollutkaan. Ei se vaan suostu kuolemaan. Jason karkaa ruumishuoneelta, ja päätyy taas metsiin vainoamaan mökkiläisiä. Arvaatteko ketkä on mökillä? No tietenkin nuoret, kauniit aikuiset! Ja kaavaa piristetään sillä, että lähellä on maatila jota asuttaa yksinhuoltajaäidin perhe. Jason alkaa taas teurastamaan mökkiläisiä, ja perheen lapset joutuvat taisteluun elämästä ja kuolemasta tätä psykopaattimurhaajaa vastaan.
Huumorinuppia on tässä hieman löysätty kolmosesta. Iloisena muutoksena erikoisefektien mestari Tom Savini, joka oli mukana myös ensimmäisessä osassa, palaa tähän tekemään gore-efektit, ja se näkyy. Taso on aivan eri luokkaa kuin kakkosessa ja kolmosessa. Neljäs osa on muutenkin paras tähän mennessä. Se poukkoilee jonkin verran, mutta perheen ja sen lasten kohtaloa jännittää ihan eri tavalla, kuin geneeristen parikymppisten.
Sarjan osat 1-4 olivat näin parin viikon sisään katsottuna kuin houreinen kuumeuni. Leffat sulautuvat yhdeksi mössöksi, ja jälkikäteen on hankala edes erottaa että mitkä tapahtumat kuuluivat mihinkin. Varsinkin ensimmäiset kaksi osaa ovat hyvin samanlaisia. Kyllä näitä ihan mielellään katsoo, ja aion kyllä osat 5-8 myös katsastaa, kun koko sarja hyllystä löytyy. En minä näitä silti oikein voi suositella kenellekään muulle kuin kauhuelokuvien ystäville ja slasher-hörhöille.
Yleinen arvosana osille jossain 6-7 välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti